Maapolitiikasta vauhtia (Kaleva 25.9.2021)

27.09.2021

Kuntien voimakkaimpia asunto- ja elinkeinopolitiikan työkaluja ovat tonttien luovutusperiaatteet ja -määrät. Niistä päättää valtuusto Maapoliittinen ohjelma (MAPO) -asiakirjassa.

Viimeisin Oulun maapoliittinen ohjelma hyväksyttiin 2014. Toimintaympäristö, jossa pandemiat, ympäristö- ja ilmastovaatimukset sekä yritysten ja ihmisten tarpeet muuttuvat yhä nopeammin, ei mahdollista enää näin pitkiä analyysivälejä kunnan keskeisessä toiminta-asiakirjassa. Reagointi on jäänyt mediatermein painettuun aikaan samalla, kun ympäristö on muuttunut digitaaliseksi.

Uuden valtuuston tulisi uudistaa kaupunkistrategian jälkeen maapoliittinen ohjelma, joka olisi päivitettävä jatkossa valtuustokausittain. Näin reagoisimme nopeasti muutoksiin ja toimisimme ennakoivasti muun muassa yritysten ja sijoittajien suuntaan. Tämä on tärkeää yritysten näkökulmasta.

Teknisesti maapolitiikkaa toteutetaan kahden vuoden välein tehtävässä maankäytön toteuttamisohjelmassa (MATO). Ohjelma keskittyy asuinrakentamisen tontinluovutusmääriin sekä niiden sijaintiin kunnassa. Koska tontinluovutusohjelmassa on keskitytty asuntotuotantotavoitteen määrälliseen toteuttamiseen, on osa-alueella onnistuttu erinomaisesti. Asuntotyypistä riippumatta asuntojen hinnat ja toisaalta myös vuokralaisten kuukausivuokrat ovat kaikkiin suuriin verrokkikaupunkeihin nähden edullisia ja tuntuvat kuntalaisten kukkarossa. Oululaiset käyttivät vuonna 2017 tuloistaan 6 prosenttia asumiseen, kun vastaava osuus muissa suurissa kaupungeissa vaihteli välillä 8-12 prosenttia.

Sama systemaattisuus tulee ottaa Oulussa tavoitteeksi yritys- ja elinkeinotoiminnan kohdalla. Uudella lähestymistavalla edistämme yritystemme menestystä ja lisäämme kaupungin verotuloja. Seuraavaa maapoliittista ohjelmaa laadittaessa tulee huomioida ympäristöarvot, hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet sekä elinkeinoelämän yritystonttitoiveet.

Oulu on ollut yksi 2000-luvun menestyjiä asukasluvun kasvussa. Asukasmäärä on noussut nykyiseen yli 200 000 kasvuvauhdin ollessa hieman alle prosentti vuodessa. Kasvua on tapahtunut muissakin suurissa kaupungeissa. Oulu eroaa joukosta kuitenkin kasvun maantieteellisen laajuuden eli taajama-alueiden kasvun osalta. Kaupunkirakenteen maantieteelliseen laajentumiseen merkittävästi vaikuttava tekijä on kaavoituksen kautta tuleva asuntotyyppijakautuma. Onko pääpaino asuntojen kerrostalotuotannossa vai omakotitalotonttien luovutuksessa? Keskuskaupungit ja niiden kehyskunnat ovat jo pitkään käyneet kamppailua niin kutsutuista hyvistä veronmaksajista eli omakotitaloasukkaista.

Omakotitaloja valmistuu vuosittain noin 350 kappaletta Oulun alueella mukaan lukien yksityisten tonteille rakennetut kohteet. Kaupungin omat tontinluovutusmäärät ovat noin 120 kappaletta vuodessa. Suurin kysyntä omakotitalotonteista kohdistuu moottoritien varrella sijaitseville alueille Hiukkavaaraan ja Ritaharjuun. Alueille, joista matka-ajat ja -etäisyydet työpaikkakeskittymiin ja harrastuksiin ovat lyhyet. Kun näiden haluttujen paikkojen tonttitarjontaa on rajoitettu Oulussa, kysyntä on siirtynyt eteläisiin kuntiin moottoritien varteen. Omakotitalon rakentamispäätös on sijoittumispäätös 25 vuodeksi. Samalla se on ratkaisu, mihin asukas veronsa maksaa.

Oulun tulee harkita omakotitalojen tontinluovutusmäärien lisäämistä edellä mainituilla kysytyillä alueilla. Samalla kouluinvestoinnit sijoittuisivat alueille, joissa lapsimäärät pysyvät jatkossakin korkealla tasolla.

Itse omakotitalojen tonttitarjontaa on Oulussa paljon. Kaavoitetuilla alueilla omakotitonttivaranto on 2 000 kappaleen luokkaa. Se vastaa vajaan 10 vuoden varantoa. Omakotitalotonteista noin 1 200 on kaupungin omistamalla maalla ja vajaat 800 yksityisten mailla. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Meidän on kysyttävä itseltämme, haluammeko pitää kiinni perheistä ja hyvistä veronmaksajista sekä samalla sietää investointeja kouluihin. Oulun pelko kouluinvestoinneista keskeisillä alueilla on johtanut perheiden siirtymiseen naapurikuntien omakotitaloasukkaiksi. Niissä koulu- ja päiväkoti-investointeja on tehty saman kohderyhmän saamiseksi asumaan kuntaan.

Maankäytön tehostaminen palvelisi asukkaiden lisäksi yrityselämän tarpeita. Suurin osa yrityksistä haluaa toimialasta riippumatta sijaita keskusta-alueiden läheisyydessä hyvien liikenneyhteyksien varrella. Tämä koskee myös asukkaita ja asumista. Maapolitiikkaa pitää uskaltaa tarkentaa ajassa toimivaksi. Oululla ei ole varaa menettää yhtään hyvää veronmaksajaa.