Koulutetut naiset

03.04.2021

Oulussa suurin kaupungin kehitykseen vaikuttava asia on Oulun yliopiston sijaintipaikka. Tai paremminkin siirtyykö vuoteen 2030 mennessä osa Oulun yliopiston toiminnoista Linnanmaalta Raksilaan.

Siirtyviksi esitettyjen toimintojen määrä on kokoluokkaa 30 - 40 tuhatta neliötä. Se on alle 20 % nykyisestä tilamäärästä Linnanmaalla. Kuulostaa pieneltä, mutta tulkinta on väärä. Siirtymä neliöinä on suuri, kun vertailukohteena on tavoitteellinen uusi opetukseen tarvittava neliömäärä, joka jäänee kokonaisuudessaan noin 100 000 neliöön.

Poliittisen päätöksenteon kannalta tilanne on selkeä. Sitä ei vain sanota ääneen. Oulun poliittisilla päättäjillä on oikeastaan yksi kysymys vastattavanaan: Haluaako kaupunki estää yliopiston siirron Raksilaan? Ehkä tästä syystä asiaa ei haluta tuoda päätettäväksi tällä valtuustokaudella.

Teknisesti sijaintipäätös on jo tehty. Se tehtiin, kun Oulun yliopiston hallitus päätti Raksilan hankeselvityksen laatimisesta. Sijoittumiselle Raksilaan ei nimittäin ole nähtävissä teknisiä, taloudellisia tai muitakaan tekijöitä, jotka estäisivät n 40 000 neliön toimintojen siirron. Toiminnot mahtuvat Raksilaan, Oulun yliopisto maksaa rakentamiskustannukset ja tonttivuokran sekä osansa liikennejärjestelyistä kuten muutkin toimijat maksavat niiden kaavahankkeista aiheutuvista kustannuksista kaupungille maankäyttösopimuskorvauksilla.

Oulun yliopiston hallitus on linjausta tehdessään varmasti arvioinut, miten yliopisto pystyy säilyttämään vetovoimansa jatkossakin uusien opiskelijoiden keskuudessa. Tilanteessa, jossa yliopiston rahoituksen säilymiseksi ei riitä enää opiskelijoiden saaminen Pohjois-Suomesta, vaan tarvitaan vetoa myös Etelä-Suomen nuorten suunnalta. Samalla tavoin kuin yliopiston perustaminen Ouluun houkutteli nuoria kaikkialta Pohjois-Suomesta aikoinaan.

Oulun yliopiston vaikutus Oulun kaupungin kehittymiseen on ollut kiistaton. Verrokkikohteita ilman vastaavaa opinahjoa löytyy sekä läheltä että kaukaa. Oulun väkiluku oli vuonna 1960 noin 60 000 asukasta. Sieltä olemme nousseet yli 250 000 asukaan talousalueeksi. Kempeleenkin kasvun on mahdollistanut viime kädessä Oulun yliopisto. Sen sijaan hieman pohjoisemmassa sijaitsevan samankaltaisen teollisuusvaltaisen 1960- luvun satamakaupungin kehitys on ollut erilainen. Kemin väestömäärä oli vuonna 1960 noin 30 000 asukasta. Tänään se on noin 20 000.

Peräkammarin pojat ovat jo pidemmän ajan tienneet, että koulutetut naiset päättävät Oulun yliopiston sijainnin. He eivät tee sitä hallinnollisten tai poliittisten päätösten perusteella, vaan muuttamalla sinne, missä haluavat elää ja opiskella sekä perustaa perheen. Miehet seuraavat kyllä perässä. Nopeimmat heti, hitaammat pakon sanelemana, jos haluavat jatkaa sukua.

Yliopisto on päätynyt samaan johtopäätökseen huomattavasti fiksumman prosessin kautta. Uuden yliopiston paikan tulee houkutella naisia hakeutumaan opiskelemaan Oulun yliopistoon koko maasta ja Euroopan unionin alueelta sekä jäämään Ouluun ja Pohjois-Suomeen.

Hyvän päätöksen tekeminen vaatii tietoa ja kokonaisuuden hallintaa. Ei pelkkää lukujen ynnäämistä.